Mua kiusaa tää ajan vähyys, ei oikeen ennätä mitään. Siksi nää kirjotuksetkin on tynkiä. Tarkoitukseni on kirjoittaa itseäni varten, asioita muistiin.

Haettiin isä tänään meille, lähti mielellään. Syötiin uusia perunoita ja muita kesäherkkuja. Isä nautti vauvan heilutuksesta :) Kenkä ei mahdu enää oikeeseen jalkaan.. leikattiin siitä sellanen avomalli. Viime kesänä isä vielä käveli täällä pihalla.. nyt mentiin ainoastaan tuolilla. Saattaishan se vielä lähteä paranemaan (kävely) jos jaksais sitä patistaa. Mutta kun pitäis tätä omaakin elämää elää. Aamulla ihan itku pääsi kun mietin sitä kohtaloa. Nielin kuitenkin ne kyyneleet.. koskahan uskallan niitten antaa tulla, ja loppuko se sitten koskaan..

Tyttö valmistautuu ripariin, voi kun se on jo iso, ja silti ihan pieni:(

Nyt nukkumaan että jaksaa huomenna hautajaisiin.